Asetus tulee vaikuttamaan erikoislääkäreiden työn tekemisen ja työssä kehittymisen edellytyksiin sekä uusien erikoislääkärien koulutukseen. Kirurginen koulutus on monivaiheinen. Oppiminen etenee kädentaitojen alkuosaamisesta kohti vaativampia toimenpiteitä, alkaen pienemmistä terveydenhuollon yksiköistä yliopistosairaalaan asti. Jokainen vaihe on taidollisen kehittymisen, potilasturvallisuuden sekä laadukkaan terveydenhuollon ylläpitämisen kannalta välttämätön. Nämä oppimisportaat tulee olla erikoistuville lääkäreille saatavilla.

Päiväkirurgisesti tehdään nykyään sekä pientä että keskisuurta kirurgiaa. Prosessien kehittyessä tällaisten toimenpiteiden määrä tulee edelleen kasvamaan. Päiväkirurgiseen toimintaan panostaneissa sairaaloissa esimerkiksi kohdunpoistopotilaista 80-90% kotiutuu samana päivänä. Paksusuolisyövän leikkaushoito voidaan toteuttaa päiväkirurgisesti oikein valituilla potilailla mini-invasiivisesti. Neurokirurgisista toimenpiteistä suurivolyymistä rankakirurgiaa tullaan lähivuosina tekemään suurelta osin päiväkirurgiana. Lonkan ja polven tekonivelleikkauksia on tehty jo vuosia päiväkirurgisesti ja määrä kasvaa.

Päiväkirurgian perusta on toimenpiteeseen soveltuva potilas. Yksittäisinä riskitekijöinä leikkauksen suuruus tai anestesian laajuus ovat usein vähäisempiä kuin potilaan terveydelliset riskitekijät, esimerkiksi perussairaudet. Päätös siitä, soveltuuko aiemmin vuodeosastojaksoa vaatinut leikkaustyyppi kehitettäväksi ja käytettäväksi päiväkirurgiassa edellyttää lääketieteen ammattilaisten asiantuntijuutta ja ammattitaitoa.

Yksityisiltä palveluntuottajilta vaaditut ehdot ovat perusteltuja. Mahdollisuus toimenpiteisiin myös yksityisesti nopeuttaa potilaiden hoitoon pääsyä ja lyhentää työkyvyttömyysaikaa työikäisillä potilailla. Huolena on yksityistoiminnan vaikutus operatiiviseen koulutukseen, sillä myös teknisesti yksinkertaisemmat leikkaukset ovat kouluttavissa yksiköissä välttämätön osa oppimispolkua. On varmistettava, etteivät ne siirry pois sairaaloiden toimenpidevalikoimasta.

Terveydenhuollon laadun ja potilasturvallisuuden parantamisen tulee perustua rekisteröityyn seurantatietoon ja seurantatuloksiin, riippumatta terveydenhuollon toimintayksiköstä, yksikön koosta, toimenpidemäärästä, anestesiamuodosta tai kotiutumiseen kuluvasta ajasta. Asetus monierikoisalaisen ympärivuorokautisen päivystyksen sairaaloiden ulkopuolella sallituista leikkauksista ja toimenpiteistä tulee laatia riittävän yleisluontoisena, ei tiukasti määritellen.

Leikkaustoiminnan kehitystä ei saa pysäyttää säätämällä liian yksityiskohtaisesti toimenpiteistä, vaan toiminnan kehittämiseen tulee kannustaa jokaisella terveydenhuollon portaalla. Se on mitä suurimmassa määrin potilaiden edun mukaista ja vapauttaa vaativalle kirurgialle vuodeosastopaikkoja. Vain tällä tavalla kokonaiskustannuksia voidaan vähentää.