
Lääkärien koulutusmäärän kasvattaminen on päättäjien vakioresepti Suomen terveydenhuollon ongelmiin. Samalla kaavalla jatkoi nyt opetusministeri Adlercreutz julistaessaan koulutuspaikkojen lisäystarpeeksi peräti 300-500 vuosittain. Luku on tyrmäävä, kun tiedämme, että lääkäreitä koulutetaan jo yli puolitoistakertainen määrä 2000-luvun alkuun verrattuna. Lisäksi suomalaisia opiskelee ulkomaisissa yliopistoissa reilusti yli tuhat, lähes kahden tiedekunnan verran, ja heistä valtaosa palaa Suomeen töihin. Miksi ihmeessä edelleen halutaan panostaa kotimaassa annettavan koulutuksen määrän kasvattamiseen, sillä siitä seuraa lopulta lisää kustannuksia, aina. Linjan tarkistamiseen on muitakin syitä.
Terveydenhuolto on toimiala, jolla palveluiden kysynnän kasvu on lähes loputon. Lisääntyvä tarjonta kasvattaa vuorenvarmasti myös terveyshyötyä tuottamattomia palveluita. Näillekin palveluille on löydyttävä maksaja.
Yhden toimialan koulutukseen panostaminen nykyisessä mittakaavassa, jossa laskennallisesti jo reilu kaksi sadasta kansalaisesta saa lääkärin koulutuksen, ei ole kansantalouden kannalta järkevää. Valmistuville lääkäreille pitäisi pystyä tarjoamaan töitä, jotta koulutusinvestointi tuottaisi hyötyä takaisin yhteiskunnalle.
Kun taloudesta joudutaan supistamaan, myös terveydenhuolto on leikkauslistalla. Niin peruskoulutusvaiheen harjoittelupaikkojen, valmiiden lääkärien työpaikkojen kuin erikoistumaan lähtevien lääkärien koulutuspaikkojen tarjonta on sidoksissa hyvinvointialueiden rahoitukseen. Kun ei ole rahaa, ei ole tarjota töitä – vaikka kysyntää ja tarvetta olisi. Todennäköisesti työllistyminen tapahtuu muualle kuin julkiseen palvelujärjestelmään, eikä taustalla oleva ongelma eli lääkärien ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus korjaannu.
Helsingissä 23.1.2026
Suomen Erikoislääkäriyhdistys – SELY
Jussi Pohjonen
hallituksen puheenjohtaja
Auli Juntumaa
Jaa tämä kannanotto
Liittymisvuosi on maksuton!
