Luonnos hallituksen esitykseksi laeiksi terveydenhuoltolain 7 a §:n, sosiaalihuoltolain ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain 36 §:n muuttamisesta

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/36135/2023

Suomen Erikoislääkäriyhdistys kannattaa lämpimästi lakiesityksen periaatteita, joiden onnistuneella toteutuksella voidaan yhtenäistää tutkimus- ja toimenpideindikaatiot kansallisesti, helpottaa priorisointia ja hoitoon pääsyä sekä vähentää komplikaatioita.

Lääkärien koulutukseen ja työhön lakiesityksen periaatteet kuuluvat jo automaattisesti. Kuitenkin terveydenhuollon olosuhteet, koulutusresurssien puutteet, tutkimustyön esteet, kustannusten jatkuva kasvu sekä lääketieteen ulkopuolelta tuleva johtaminen ovat tuottaneet lääkärien työhön yhä vaikeammin hallittavia ja ristiriitaisia tilanteita.

Terveydenhuollon laadunvalvonta vaatii työaikaa, mutta siihen panostaminen maksaa itsensä takaisin. Vaikuttavuuden ja kustannusvaikuttavuuden parantamiseen tarvitaan mittareita ja työkaluja, kuten kansallinen ja erikoisalojen sisäinen benchmarking sekä laaturekisterit. Laaturekisterien tulee olla kustannusneutraaleja hyvinvointialueille.

Priorisointia voidaan osin tehdä jopa vastuualuetasolla, mutta eri potilasryhmien priorisointiin erilaisissa tilanteissa (jonot, hoitotakuun sisälle kuuluvat toimenpiteet ja palvelut) tarvittaisiin kansallista ohjausta, arviointiylilääkäri- ja johtajaylilääkärivetoisesti, potilaskohtainen harkinnanvara muistaen. Terveydenhuollon arviointiprosessien henkilöstöresurssi on nostettava muiden Pohjoismaiden tasolle. Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston rahoitusta tulee lisätä.

Hyvä koulutus on kustannusvaikuttavuuden edellytys

Muistutamme, että vain hyvä lääkärien perus- ja erikoistumiskoulutus ja harjaannus antavat ammatilliset eväät oikein kohdennettujen ja oikea-aikaisten tutkimusten ja hoitojen määräämiseen. Nyt koulutus kärsii opetusresurssien vakavista puutteista ja nuorten lääkärien ohjausresurssien vähyydestä palvelujärjestelmässä.

Jotta tavoiteltua kustannusvaikuttavuutta syntyy, koulutuksen puutteet on korjattava ja lääkärien täydennyskoulutus on nostettava ajan tasalle. Tämä tuo säästöä potilastyössä, kun tutkimukset ja palvelut määrätään tarkoituksenmukaisesti.

Tieteellinen tutkimus on kehityksen edellytys

Eri tutkimusten ja hoitojen ajankohtaisen sisällöllisen arvioinnin sekä niiden välisen priorisoinnin tulee perustua objektiiviseen hyvälaatuiseen tutkimukseen. Tämä vaatii vahvaa tutkimusosaamista ja tutkimusresursseja.

Kuitenkin edellytykset lääketieteelliseen tutkimustyöhön ovat jo pitkään heikentyneet. Tämä vaikuttaa suoraan terveydenhuollon kustannusvaikuttavuuteen (oikeat tutkimukset ja hoidot oikealla potilaalle oikeaan aikaan), hoitojen kehittämiseen sekä tutkitun tiedon soveltamiseen tarkoituksenmukaisesti, kansallisesti sovittujen käytänteiden mukaisesti.

Kansainvälinen korkeatasoinenkaan tutkimus ei ole useinkaan sovellettavissa omaan väestöömme sellaisenaan. Siksi kotimaista lääketieteen tutkimusta tulee voimakkaasti tukea. Tieteellinen tutkimustyö tulee pikimmiten palauttaa kiinteäksi ja vahvaksi osaksi julkisessa palvelujärjestelmässä työskentelevän lääkärin työtä. Lääketiede voi kehittyä vain tutkimuksen kautta.

Terveydenhuollon johtamista ei voi erottaa lääketieteellisestä osaamisesta

Tavoitteet konkretisoituvat vain johtamalla. Terveydenhuollon johtaminen on tutkitusti tuloksellisempaa, kun johtajalla on lääkärin koulutus ja sen lisänä johtamiskoulutus. Terveydenhuollon interventioiden vaikutusten, syy-seuraussuhteiden ja vaikuttavuuden ymmärtäminen vaatii lääkärin koulutuksen, mutta johtamista voi oppia harjaantumalla ja lisäkouluttautumalla.

Jotta uudistuksella saavutetaan tavoite vaikuttavuuden kasvusta, pitää hyvinvointialueilla varmistaa lääkärien tosiasiallinen valta ja vastuu terveydenhuollon johtamisesta. Lainsäädäntö on tässäkin asiassa keskiössä.

Kohdentamattomat tutkimukset julkisen palvelujärjestelmän ulkopuolella

Vahvasti ristiriidassa lakiesityksen tavoitteiden kanssa on yksityissektorilla kasvava trendi tutkimusten teettämisestä kohdentamattomasti tai ilman epäilyä sairaudesta. Tällaiset tutkimukset tuottavat aina myös poikkeavia, mutta merkityksettömiä löydöksiä, joita joudutaan selvittelemään julkisessa järjestelmässä. Esimerkiksi kuvantamistutkimusten tuottamien sinänsä harmittomien löydösten jatkotutkimuksiin liittyvät haitat ovat laajasti tutkittu ja tunnistettu ilmiö. On syytä miettiä myös yksityisrahoitteisen terveydenhuollon sääntelyä silloin, kun toimintaa ohjaavat muut kuin lääketieteelliset perusteet.

Lopuksi

Vielä toteamme, että hyvinvointialueiden rahoitusmallia tulee korjata siten, että hoidon jatkuvuus tulee huomioiduksi. Nyt palveluita rahoitetaan valtaosin tarveperusteisesti. Terveydenhuollon tarve ja kysyntä on lähes rajoittamatonta, eikä todellista kustannusten hillintää saavuteta panostamatta hoidon jatkuvuuteen.

9.12.2025

Suomen Erikoislääkäriyhdistyksen hallitus