Lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi sairausvakuutuslain väliaikaisesta muuttamisesta (Kela-korvausten valinnanvapauskokeilu)

Ikääntyneelle kohderyhmälle suunnatussa kokeilussa on huomioitava sen nuoremmista ikäluokista eroavat piirteet. Osa yhteydenotoista voi olla yhdellä käyntikerralla hoidettavia ongelmia, mutta todennäköisesti merkittävä osa vaatii syvällisempää arviointia ja laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia.

Valinnanvapauskokeilulla tavoitellaan KELA-korvausjärjestelmän vaikuttavuuden lisäämistä. Hoidon jatkuvuus on yksi olennaisimpia tapoja parantaa hoitotuloksia, vähentää kustannuksia ja lähetteitä erikoissairaanhoitoon sekä lisätä potilastyytyväisyyttä oikea-aikaisen arvion ja hoidon myötä. Pilotti ei näin toteutettuna vielä täytä hoidon jatkuvuuden edellytyksiä kuin korkeintaan osalla potilaista – niillä, joilla ongelmat ovat yksinkertaisia ja sairastavuus ja sosiaaliset ongelmat ovat vähäisiä. Nykyisin perusterveydenhuollon palveluita käyttävällä kansanosalla, joka nimenomaisesti hoidon jatkuvuudesta hyötyisi, päinvastoin on usein monia erilaisia ongelmia.

Julkinen perusterveydenhuolto kärsii lääkärivajeesta. Jos arvioitu noin miljoonan lääkärikäynnin lisäys toteutuisi, mistä pilottiin tulevat kokeneet yleislääkärit, yleislääketieteen erikoislääkärit tai muiden soveltuvien alojen erikoislääkärit?

Huolena on jo nyt tapahtuva hyvin nuorten lääkärien (jopa kandidaattien) rekrytointi yksityissektorille. Tarvittavan seniorituen toteutuminen yksityisvastaanotoilla saattaa olla heikkoa. Kun seniorituki puuttuu, hoidon vaikuttavuus heikkenee, kustannukset kasvavat muun muassa erikoissairaanhoidon lähetteiden lisääntyessä eikä julkisen terveydenhuollon kuormitukseen saada tavoiteltua kevennystä. Tällainen trendi on nähtävissä jo nykyisin hoidon jatkuvuuden puuttuessa.

Voi myös kysyä, mitä tapahtuu perusterveydenhuollon houkuttelevuudelle työnantajana, jos lopulta jäljelle jää vain kaikista heikoimmin pärjäävä ja moniongelmainen osa väestöä.

Esitykseen sisällytetyt laboratoriotutkimukset eivät kata tarvittavia tutkimuksia varsin tavallistenkaan sairauksien diagnosoinnissa, hoidossa ja seurannassa. On mahdollista, että annettu lista ohjaa vain näiden tutkimusten ottamiseen ja siten mahdollisesti diagnostiikan ja hoidon tason laskuun – tai vielä todennäköisemmin potilas joutuisi maksamaan puuttuvat tutkimukset, mikä puolestaan muodostaisi taloudellisen esteen hoidolle.

Hintakatto ratkaisee lääkärien mahdollisuuden lähteä mukaan kokeiluun. Kokonaisuudessa on otettava huomioon, miten hinta kattaa palveluntuottajan maksut (toimistomaksu, laitososuus) sekä lääkärinpalkkion, josta edelleen peritään vuokra ja josta lääkäri maksaa koulutuksensa, lomansa ja eläkemaksunsa.

Julkisen terveydenhuollon kuormaa voidaan yksityispalveluin parhaimmin keventää hyödyntämällä erikoislääkärivastaanottoja ja perustason palveluissa hoidon jatkuvuuteen nojaavaa kokeneen yleislääkärin tai yleislääketieteen erikoislääkärin työtä. Nyt esitetty malli ei vielä täytä näitä edellytyksiä riittävästi saavuttaakseen tavoitteen.

Yksityinen palveluntuotanto on erittäin keskittynyt. Tämä pilotti ei näyttäisi luovan pienille yrityksille juuri mahdollisuuksia kannattavaan liiketoimintaan. Se olisi kuitenkin tarpeen, jotta markkinoiden rakenne tervehtyisi.