Suomalaisen terveydenhuollon laatu, potilasturvallisuus ja järjestelmän kestävyys perustuvat osaavaan ja riittävään erikoislääkärikuntaan. Heistä on monella alalla pulaa. Keskeinen osa erikoislääkärien työtä on erikoistuvien lääkärien koulutus, jonka kustannuksia valtio korvaa työnantajille maksettavalla erityisvaltionosuus- eli EVO-rahoituksella. Tähän rahoitukseen jo tehdyt ja kevään kehysriihessä edelleen lisätyt leikkaukset muodostavat vakavan uhan terveydenhuoltojärjestelmämme perustalle. Yhtälö on mahdoton.

Koulutus on osa hoidon laatua. Hyvin koulutetut lääkärit tekevät oikea-aikaisia ja vaikuttavia hoitopäätöksiä. Tämä parantaa potilasturvallisuutta, hoidon sujuvuutta ja resurssien järkevää käyttöä. Koulutuksesta leikkaaminen lisää vääjäämättä terveydenhuollon kustannuksia ja kasvattaa virheiden mahdollisuutta.

Erikoislääkärikoulutus tapahtuu sairaaloissa ja perusterveydenhuollossa osaamisperustaisesti, aiemman aikaan perustuvan koulutuksen sijasta. Koulutus on käytännönläheistä, tiivistä lähiohjaamista, jota ei voi muulla tavoin korvata. Tämä vaatii pedagogisesti koulutettuja erikoislääkäreitä ja palvelujärjestelmän rahallista tukea.

Erikoislääkärikoulutus on investointi, ei menoerä. Kouluttaville erikoislääkäreille varattu aika erikoistuvien lääkärien ohjaukseen, toimivat koulutuspolut ja riittävä koulutuspaikkojen määrä ovat välttämättömiä. Ilman niitä alueellinen ja erikoisalakohtainen erikoislääkärivaje syvenee. Silloin myös hoitoonpääsy vaikeutuu ja palvelujen saatavuus heikkenee.

Suomen Erikoislääkäriyhdistyksen valtuuskunta vaatii, että erikoislääkärikoulutuksen koulutuskorvausleikkaukset perutaan ja että rahoitus kohdennetaan läpinäkyvästi koulutuksen laatuun ja erikoislääkärien ohjaustyöhön.