Mikä luottamusedustajaa huolettaa?

Anu Muraja

LT, kl. neurofysiologian erikoislääkäri, unilääketieteen erityispätevyys

SELYn hallituksen varapuheenjohtaja

Pohjois-Savon hyvinvointialueen koordinoiva JUKON pääluottamusedustaja (LS)

Nukutko riittävästi?

Analysoin potilaan unipolygrafiaa. Väsymyksen taustalta ei löydy orgaanista syytä, mutta kyselylomakkeen vastausten perusteella hän nukkuu aivan liian vähän. Seuraavana yönä nukun itse niukasti ja lähden aamulla töihin väsyneenä, kuin kaikki olisi hyvin. Potilaalle esittämääni kysymykseen riittävistä unista jäisi minulta itseltäni vastaamatta.

THL:n kyselyn mukaan noin viidesosa suomalaisista kokee nukkuvansa riittämättömästi. Se tarkoittaa lähes 900 000 ihmistä. 40–54‑vuotiaista miehistä lähes kolmasosa ja naisista melkein neljäsosa nukkuu liian vähän. Lääkärikunta ei poikkea tästä – päinvastoin, olemme usein riskiryhmän ytimessä.

Vuonna 2024 julkaistu aivojen kuvantamistutkimus, jossa Aalto-yliopiston ja Oulun yliopiston tutkijat seurasivat yhden ihmisen arkea viiden kuukauden ajan, osoitti, ettei aivojen toiminnallinen kytkeytyvyys palaudu yhden huonon yön jälkeen. Havaittiin kaksi aikaskaalaa: nopea, alle viikon vaste yksittäiseen valvomiseen ja hitaampi, noin kahden viikon mittainen muutos tarkkaavaisuutta ja muistia säätelevissä verkostoissa. Toistuva univaje ei siis nollaudu vapaapäivällä. Se kumuloituu.

Aivojen lepotilakytkeytyvyys oli yhteydessä sykevälivaihteluun – autonomisen hermoston herkkään kuormitusmittariin. Kun sykevälivaihtelu laskee, stressinsietokyky heikkenee ja virhealttius kasvaa. Keho reagoi, vaikka mieli olisi oppinut ohittamaan väsymyksen.

Valvomisen vaikutukset eivät ole abstrakteja. Jokainen päivystänyt lääkäri tunnistaa hetken aamuyöllä, kun potilaan kertomus ei enää jää mieleen. Sen pienen epäröinnin, kun pitäisi muistaa lääkeannos tai hoitopolku. Ärtymyksen, joka ei kuulu potilastyöhön, mutta hiipii pintaan. Tunteen, että päätöksenteko hidastuu – usein huomaamatta. Nämä eivät ole heikkouden merkkejä, vaan fysiologiaa. Silti työyhteisöissä ne tulkitaan usein yksilön venymisen kyvyksi.

Unen merkitys ei rajoitu vireystilaan. Syvän NREM-unen aikana aktivoituu glymfaattinen järjestelmä, aivojen oma puhdistusmekanismi, joka huuhtelee pois päivän aikana kertyneitä aineenvaihduntatuotteita, kuten beeta-amyloidia. Kun syvä uni jää toistuvasti vajaaksi, palautuminen jää kesken. Kyse ei ole vain väsymyksestä, vaan neurobiologisesta kuormituksesta. Syvä uni on hetki, jolloin aivot rakentavat uusia hermoyhteyksiä, vahvistavat muistijälkiä ja käsittelevät tunteita. Uni on aktiivinen, biologisesti välttämätön prosessi, joka määrittää, miten selviämme tulevasta päivästä.

Silti liian lyhyt uni on monelle meistä uusi normi. Priorisoimme muun tekemisen unen edelle – ja pidämme sitä ammatillisena hyveenä. Tämä ei ole syyllistämistä, vaan herättelyä. Ehkä meidän pitäisi kysyä itseltämme sama kysymys, jonka esitämme potilaille: kuinka monta tuntia olet nukkunut? Ja jos potilaan vastaukseen toteamme, ettei tuo määrä riitä, miksi se riittäisi lääkärille?

Jaa tämä luottamusedustajakolumni