Luonnos Hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/8063/2025
Lausunto annettu: 2.7.2026

Luonnos Hallituksen esitykseksi eduskunnalle laeiksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä annetun lain ja terveydenhuoltolain 54 ja 57 §:n muuttamisesta

Kommentit riittävää omaa palvelutuotantoa koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 8 §)

Suomen Erikoislääkäriyhdistys (SELY) kannattaa esitettyjä täsmennyksiä. Kirjaus virkasuhteessa olevan henkilöstön riittävyydestä julkista valtaa sisältävien tehtävien hoitamiseksi on tervetullut.

On myös perusteltua, että hyvinvointialueilla on mahdollisuus hyödyntää tarkoituksenmukaisesti ja joustavasti erilaisia tuotantotapoja, kun potilasturvallisuus ja yhdenvertainen hoito kyetään varmistamaan.

SELY kuitenkin muistuttaa, että riittävä oma palvelutuotanto, osaaminen ja toimintakyky ovat välttämättömiä myös muiden kuin julkista valtaa sisältävien tehtävien vuoksi, kuten erilaisissa poikkeustilanteissa tai esimerkiksi yksityisen toimijan poistuessa markkinoilta.

Tulevien ammattilaisten koulutus on keskeinen, riittävää ja ammattitaitoista henkilöstöä edellyttävä tehtävä.

Oman riittävän palvelutuotannon edellyttäminen jatkossakin on aiheellista, termin epätarkkuudesta huolimatta.

Kommentit päivystyksen palvelujen hankintaa koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 12 §)

Sääntely rajatun erikoissairaanhoidon päivystyspalveluiden tuottamisesta myös yksityisesti voisi sinänsä joustavoittaa palveluiden järjestämistä, mutta sen tarve ja tarkoituksenmukaisuus kokonaisuuden kannalta jäävät epäselviksi, samoin esimerkiksi hyödyt haja-asutusalueiden päivystyksen järjestämisessä.

Mahdollisuus tulisi koskemaan vain suppeaa joukkoa toimintayksiköistä, joten kilpailun ja yksityisen palveluntuotannon lisäämisellä päivystyspalveluissa ei olisi hyvinvointialueiden talouden kokonaiskuvassa merkitystä.

On selvää, ettei hyvinvointialueen oma osaaminen ja toimintakyky keskeisissä päivystystoiminnoissa saa vaarantua. Olisi myös varmistettava tiedon ja vastuun siirtyminen, yhtenäiset käytännöt sekä virkapäätöksiä vaativien psykiatristen potilaiden päivystyksellisen hoidon toteutuminen asianmukaisesti.

Leikkaustoiminnan rajaus entisenkaltaisena on perusteltu.

Kommentit hoidon tarpeen arviointia koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 12 b ja 15 §:t)

Julkisen ja yksityisen sektorin tarkoituksenmukaista yhteistyötä voidaan kehittää aiempaa joustavammaksi, kun hoidon tarpeen arviointi ja päätös hoitoon ottamisesta voidaan antaa yksityiselle toimijalle myös erikoissairaanhoidossa. Hoidon tarpeen arvio on lääketieteellinen, eikä sen asianmukaisuus edellytä virkasuhdetta. Nykyisin käytössä olevista puhtaasti byrokraattisista järjestelyistä esimerkiksi lähetteiden hyväksymisessä voidaan luopua, mikä on kannatettava kehitys.

Yksityisen palvelutuottajan velvoite noudattaa hyvinvointialueen antamia ohjeita ja määräyksiä sekä hyvinvointialueen vastaavan lääkärin tiedonsaantioikeudet turvaavat hyvinvointialueiden järjestämisvastuun toteutumisen. On olennaista, että hyvinvointialueella säilyy ”portinvartijan” rooli ja että se kykenee varmistamaan potilaiden yhdenvertaisuuden erikoissairaanhoitoon pääsyssä palveluvalikoiman, hoitosuositusten ja hoidonporrastuksen mukaisesti.

Pykälän 15 täsmennykset sopimusvelvoitteista ovat kannatettavia. SELY pitää välttämättömänä yhteistyösopimuksen edellyttämää konsultaatiotuen varmistamista yksityisen palveluntuottajan lääkärille hoidon tarpeen arvioinnissa ja potilaaksi ottamiseen liittyvässä päätöksenteossa.

Kommentit hyvinvointialueen velvollisuutta hankkia palveluja muualta koskevista muutoksista (terveydenhuoltolain 54 §)

Hyvinvointialueen informointivelvoite voi sinänsä edistää potilaan hoitoon pääsyä ja on siten kannatettava.

Yksityisen sektorin palveluiden saatavuudessa tosin on huomattavia eroja alueellisesti, mikä myös vaikuttaa hoitoon pääsyn sujuvuuteen. DRG-hinnoitteluissa saattaa olla merkittäviä eroja hyvinvointialueiden välillä, mikä voi kasvattaa kustannuksia epätarkoituksenmukaisesti, muutoinkin vaikeassa taloustilanteessa.

Kommentit hyvinvointialueen johtamisessa edellytettävää asiantuntemusta koskevista muutoksista (sote-järjestämislain 8 §)

On selvää, että sosiaali- ja terveyspalvelujen tuloksekas järjestäminen vaatii monialaista asiantuntemusta, mikä on jo nyt hyvinvointialueilla yleisesti käytäntönä. Olennaista on yksiselitteinen viimekätinen vastuu, Terveydenhuoltolakiin kirjattavan vastaavan lääkärin pykälän mukaisesti.

Hoitotyö pohjautuu lääketieteellisesti määritettyyn hoitoon ja hoidon tarpeeseen. Vastaavan lääkärin kokonaisvastuu on pidettävä selkeänä riippumatta siitä, millaisin virkajärjestelyin hoitotieteen asiantuntemus kytketään johtamisjärjestelmään, ohjaukseen ja valvontaan.

Kommentit vastaavaa lääkäriä koskevista ehdotuksista (terveydenhuoltolain 57 §)

SELY kannattaa terveydenhuoltolain 57 §:n mukaisen vastaavan lääkärin tehtävän täsmentämistä ja yhden vastaavan lääkärin nimeämistä hyvinvointialuetasoisesti.

Vastaavan lääkärin tehtäväkokonaisuus korjaa nykyistä usein hajanaista johtamista. Mahdollisuus siirtää hallintosäännöllä tai sen nojalla viran toteuttamiseen liittyvää toimivaltaa myös muille viranhaltijoille on paitsi tärkeää, myös välttämätöntä.

Esimerkkeinä toimivallan siirrosta on annettu erikoisalakohtainen hoidon porrastus, hoitokäytäntöihin liittyvä ohjeistus, viranomaisille annettavat selvitykset ja lausunnot sekä potilasturvallisuuteen liittyvät tehtävät. Onkin ensiarvoisen tärkeää, että vastaava lääkäri voi tehtävässään nojata omien tehtäväalueidensa korkeinta asiantuntemusta edustaviin viranhaltijoihin. On aivan selvää, että taudinmääritykseen ja hoitoon liittyvistä tehtävistä toimivallan siirto soveltuu vain laillistetulle lääkärille tai hammaslääkärille.

Vielä tulisi kuitenkin täsmentää, miten varmistetaan, että vastaavalla lääkärillä säilyy vastuun ja toimivallan siirron jälkeenkin kokonaisvastuu tehtävästä sekä tarvittaessa sen mukainen päätösvalta.

Toiminnan lainmukaisuuden, laadun ja vaikuttavuuden sekä potilasturvallisuuden varmistaminen edellyttävät kansallista sopimusta siitä, miten ne määritellään (esimerkiksi vastaavien lääkärien ja arviointiylilääkärien yhteistyönä). Tarvitaan toiminnan ja tulosten laaja-alaista seurantaa käyttämällä yhtenäisiä (kansallisia) mittareita sekä vuosittaista raportointia ja vertailua esimerkiksi erikoisalakohtaisesti.

Muistutamme, että myös palveluvalikoimaneuvoston työ tulee resursoida niin, että se pystyy ripeämmin tuottamaan hoitolinjauksia.

Muut huomiot esityksestä

Lakiesityksen ehdotukset ovat pääosin kannatettavia. Uudistuksen onnistuminen edellyttää, että hyvinvointialueiden järjestämisvastuu, julkisen terveydenhuollon osaaminen, vastaavan lääkärin selkeä asema sekä potilasturvallisuuden ja yhdenvertaisuuden varmistaminen toteutuvat kaikissa palvelutuotannon malleissa.

Vastaavan lääkärin tehtävä on laajuudessaan haasteellinen ja erittäin vaativa. Tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää vastuiden toteuttamiseksi mahdollisuutta johtaa ja johtamisen kohteeksi riittävää määrää virkasuhteisia terveydenhuollon ammattihenkilöitä.

Tätä tosiallista vallan käyttöä ei nähdäksemme ole esityksessä avattu riittävästi; mitkä ovat vastaavan lääkärin juridiset mahdollisuudet toimia, jos hänelle ei hyvinvointialueen viranomais- ja poliittisen johdon tasolta järjestetä viran hoitamiseksi riittäviä työkaluja.

Kuinka selkeitä vastaavan lääkärin toimenkuva ja vastuu ovat suhteessa hyvinvointialueen muuhun järjestämisvastuuseen ja organisaation toimintaan liittyvään hallinnolliseen, juridiseen ja taloudelliseen johtamiseen liittyvään vastuuseen? Miten kysymykset tarvittavista resursseista ja ulkoistuksista ratkotaan?

Lakimuutosten toimivuutta tulee seurata lähetekäytäntöjen, hoitoon ottamisen ja taloudellisten vaikutusten suhteen.

2.7.2026

Suomen Erikoislääkäriyhdistyksen hallitus

Jaa tämä lausunto