Lääkärisopimus on ollut voimassa toukokuun alusta, ja sopimuskausi jatkuu kevättalveen 2028, joten työmarkkinoille on taattu pitkäkestoinen työrauha. Sopimus turvaa erikoislääkärien palkkakehityksen ympäröivän yhteiskunnan tahdissa ja parantaa muun muassa erikoissairaanhoidon lääkäreiden päivystyskorvauksia ensi vuoden helmikuusta voimaan tulevan tuntipalkan jakajan muutoksen myötä. Koulutuksen roolia korostetaan siinä uudella tavalla.

Lääkärisopimuksen uusien kirjausten taustalla sen perusrakenne säilyi ennallaan, eli terveyskeskuksissa työskentelevien kollegoiden palkkausta koskevat asiat käsitellään edelleen liitteessä 1 ja erikoissairaanhoidon kollegoita koskevat liitteessä 3. Sopimus on ensimmäinen hyvinvointialueiden aikana neuvoteltu ja siten tilanteessa, jossa aiempien satojen työnantajien tilalla on 24 hyvinvointialuetta tai muuta isoa työnantajaa. Terveyskeskuksissa työskentelevien kollegoiden työnantajat eivät enää ole Helsingin kaupunkia lukuun ottamatta kuntia tai kuntayhtymiä, eivätkä erikoissairaanhoidon järjestäjinä toimi kuntien omistamat sairaanhoitopiirit. Lisäksi
valtiontalouden heikko tilanne ja työmarkkinoiden poliittinen ohjaus tekivät neuvottelujen asetelmat ennakkoon hankaliksi. Jos nyt voidaan puhua torjuntavoitosta, on syytä katsoa tulevaan ja kysyä, ovatko Lääkärisopimuksen
liiterakenteen perustelut yhä ajantasaiset. Julkisella työnantajalla työskennellään alueittain yhden työnantajan alla kaikkialla muulla paitsi Uudellamaalla. Miksi erikoislääkärin työllä olisi eri hinta sen mukaan, missä kohtaa palvelujärjestelmää toimitaan?