Lääkärin työssä päätöksiä ei voi väistää. Vastaanottoaika loppuu, potilaita on enemmän kuin vastaanottoaikoja, kaikkea ei voi tutkia eikä kaikkea voi tehdä. On pakko valita.

Jokainen lääkäri tietää, miltä tuntuu sanoa: ”Tätä tutkimusta tai hoitoa et tarvitse.”

Mutta organisaation kehittämisessä isommassa mittakaavassa logiikka muuttuu. Uudistuksessa pitäisi päättää, mitä tehdään toisin, mitä lopetetaan ja mihin resursseja siirretään. Pitäisi priorisoida – aivan kuten potilastyössä. Mutta juuri silloin päätöksenteko onkin vaikeaa.

Linkki julkaisuun ->